Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin.
2. Sairaus.
"On ihmisen elämän mullistavia öitä, ja silloin hänelle alkaa päivä, jolloin kaikki on uutta.
Koko maailma on uusi. Pyhyyden huuhtelema.
Mystinen. Mahdollinen.
Joka suuntaan otettu askel on uusi askel uuteen suuntaan, sillä ihminen itse ei ole enää entisensä."
Eletään 1980-lukua Tukholmassa. Benjamin, kiltti Jehovan todistaja, on juuri tavannut Rasmuksen, eikä mikään ole enää kuten ennen. Benjaminista tulee osa kaupungin homoyhteisöä ja silti hän ei uskalla kertoa totuutta vanhemmilleen. Rakkaus kukoistaa, mutta samaan aikaan tappava sairaus saapuu Ruotsiin. Kaveriporukka, joka haluaa elää ikuisesti, pienenee tulevien vuosien myötä ihminen kerrallaan. Ensin kuolettavat testitulokset kuulee Reine, sitten Lars-Åke ja lopulta myös teatterin syttyvä tähti Bengt. Jokaisella on tarinansa ja erilainen tapansa kohdata lähestyvä kuolema. Se ei kuitenkaan helpota niiden tuskaa, jotka vielä elävät ja miettivät pakostakin, kuka tulee olemaan seuraava. Myös Benjamin tajuaa, että hänen on lopulta valittava rakkauden ja vakaumuksen väliltä.
Jonas Gardell (syntynyt 1963) on Ruotsin suosituin koomikko, tunnettu kirjailija ja teologian kunniatohtori. Hänen kolmiosaisesta kirjastaan "Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin" on tullut muutamassa vuodessa todellinen ilmiö, jonka pohjalta on tehty tv-sarja ja keskusteltu vähemmistöjen asemasta.
Takakannen tekstin mukaan kirjat perustuvat tositapahtumiin, vaikka hahmot ovatkin fiktiivisiä. Gardell itse myöntää hakeneensa taustatietoa AIDSin leviämisestä muun muassa tieteellisistä julkaisuista ja Ruotsin sanomalehtiarkistoista. Tekstissä armottomat faktat vuorottelevatkin ajoittain lähes runollisen kerronnan kanssa.
Jonas Gardell osaa kirjoittaa ihmisistä kärsimyksineen. Hän kertoo vaikeasta aiheesta lähes tieteellisellä tarkkuudella , silti sortumatta liialliseen viileyteen. Kielenkäyttö on tarkkaa ja väljyydessään hyvin kaunista. Kirjan päähenkilöiden lisäksi keskiöön nousevat Reine ja Bengt, joiden kautta kuvataan AIDSin etenemistä Tukholmassa. Ajoittainen huumori keventää muutoin vakavaa tunnelmaa. Kirjoittajan teologinen tausta tulee esille Jehovan todistajien kuvauksessa, lainauksina Raamatusta, ja toistuvana pohdintana Jumalasta ja ihmisestä. Monta kertaa Gardell nostaa esille, että jokainen haluaa kuulua johonkin ja tuntea olevansa rakastettu. Silti yhteiskunnalla on valta sulkea osa jäsenistään ulkopuolelle niin halutessaan. Yhden kärsimys ei näytä merkitsevän paljon, jos enemmistö on tyytyväisiä ja turvassa.
"Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin" on niitä kirjoja, joilla on valta muuttaa ihmisen ajattelua. Toinen osa ei ole aivan yhtä tiivis paketti kuin edeltäjänsä, mutta toimii hyvin. Se on kiinnostava, koskettava, nopea luettava ja herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Lyhyesti sanottuna, näihin kirjoihin on helppo rakastua. Myös trilogian pohjalta tehty tv-sarja on näkemisen arvoinen, joskin vaatii osuvasti paketillisen nenäliinoja...
"He jatkavat tanssimista, hitaasti, kömpelösti, ympäri, ympäri. He eivät pysy edes tahdissa.
Mutta he tanssivat.
Ja Benjamin rentoutuu Rasmuksen sylissä ja tietää hylkäävänsä kaiken, minkä vuoksi on koskaan elänyt ja mihin on uskonut, vain jäädäkseen juuri tähän syliin."
Minisarjasta tehty fanivideo (varoitus: sisältää juonipaljastuksia): http://youtu.be/aOjS4zuP96Y
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti