Minna Eväsoja,
Melkein geisha.
Gummerus 2016.
1990-luvun alkupuolella Minna Eväsoja pääsi arvostettuun teekouluun Kiotoon. Sittemmin hänestä tuli japanilaisen estetiikan dosentti Helsingin yliopistoon ja matkat Japaniin ovat jatkuneet. Melkein geisha kertoo Eväsojan kokemuksista Kiotossa suomalaisena aikuisopiskelijana ja ulkomaalaisena, joka yrittää luovia vieraassa kulttuurissa parhaansa mukaan, oppien ja ihmetellen.
Melkein geisha on helppoa ja nautinnollista luettavaa, joka tarjoaa kurkistuksen japanilaiseen elämänmenoon, tapoihin ja arvoihin. Kirja muodostuu pienistä tarinoista, jotka valaisevat lukijalle esimerkiksi suhteita naapureihin (muista lahjat, kun muutat!), teekoulun opiskelijoiden välejä oppimestariinsa eli senseihin (ehdoton auktoriteetti) ja japanilaista suhtautumista nuhakuumeeseen (ei ole syy olla opiskelematta). Oman lukunsa saavat Japanin avioliittomarkkinat ja japanilaisten vierailut love hotelleihin. Tietysti esille nousevat myös geishat ja sumopainijat. Minna Eväsoja kertoo, kuinka sakea kaadetaan oikein ja miten perinteinen japanilainen liukuovi tulee avata kolmessa vaiheessa. Hän varoittaa luottamasta liikaa takseihin (joissa harvoin on navigaattoria), mutta opastaa ihailemaan kahvikuppeja, kun poikkeat kahvilaan. Kiotoon kannattaa Eväsojan mukaan matkustaa mieluiten keväällä tai syksyllä. Kesällä on liian tukalaa ja talvella jäätävää (myös sisätiloissa. Kyllä, tarvitset kiotolaisessa talossa lämpöpeiton).
Eväsoja kirjoittaa tarkkanäköisesti ja huumorintajuisesti arjen sattumuksista ja erilaisista kulttuuritörmäyksistä. Vaikka hän hyödyntää omia ja tuttavapiirinsä kokemuksia, hän ei mene henkilökohtaisuuksiin tai retostele oudoilla tapahtumilla. Hän kertoo asioita omasta näkökulmastaan sen verran, kuin kokee tarpeelliseksi.ja on muuttanut mainitsemansa henkilöiden nimet. Eri ilmiöihin ei mennä kauhean syvälle, mutta toisaalta kirja olisi hirvittävän paksu, jos tyyli olisi toinen. Kyseessä on nimenomaan kurkistus toiseen kulttuuriin, ei oppi- tai tietokirja siitä. Melkein geishan parissa kuitenkin oppii monenlaista Japanista ja pientä matkakuumettakin voi nousta. Toisaalta Eväsoja kertoo paljon sellaistakin, mikä ei varsinaisesti houkuttele Japaniin. Mukana säilyy aimo annos realismia, vaikka Eväsoja ei peittele rakkauttaan Kiotoon.
Minna Eväsojan teos muistuttaa minua Mia Kankimäen vuonna 2013 julkaistusta matkakirjasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava). Molemmissa länsimaalainen nainen on matkustanut Kiotoon ja muistelee jälkikäteen ainutlaatuisia kokemuksiaan uudessa maassa. On hyvä, että he haluavat jakaa kokemuksensa selväsanaisesti myös meille muille, joille Japani ehkä näyttäytyy edelleen hieman kaukaisena ja vieraana maana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti