Vertaistukea yökukkujille

 

Leeni Peltonen,

Valvomo. Kuinka uneton oppi nukkumaan.

Otava 2016.

 

Suurimmalle osalle ihmisistä lienee itsestään selvää, että tarvitsemme unta. Jotkut tarvitsevat sitä jopa kymmenen tuntia vuorokaudessa, joillekin riittää kuusi tuntia. ihminen käytännöllisesti katsoen nääntyy ilman kunnollista nukkumista. Huonot yöunet ja univelka maksavat yhteiskunnalle sievoisia summia joka vuosi, puhumattakaan siitä, mitä nukkumattomuus tekee yksittäiselle ihmiselle: huonosti nukutun yön jälkeen kaikki tuntuu vaikeammalta ja elämä harmaalta. 

Moni varmasti tiedostaa, että nukkuminen tekee hyvää. Osa ihmisistä painaa illalla pään tyynyyn ja herää aamulla ilman sen kummempia ongelmia. Kaikilla on jossakin elämän vaiheessa vaikeuksia nukahtaa tai heräilyä aamuyöstä, eikä se ole vaarallista tai epätavallista. Ihminen kun ei ole automaatti, ja nukkumiseen vaikuttaa moni asia. Silti unettomuus on jotakin, mistä usein vaietaan ja vaikeus nukkua koetaan jollakin tapaa kiusalliseksi:

 

Unettomuus on nykyajan kansantauti. Se on nolo vaiva: pärjäävän ihmisen pitäisi hallita stressinsä ja kyetä nukkumaan. 

Toisin sanoen, nukkumisestakin on tullut eräänlaista suorittamista. Todellinen unettomuus on sairaus, joka kannattaa hoitaa. Päätoimittaja Leeni Peltonen havahtui tähän joitakin vuosia sitten, kun hän havaitsi aamulla silmäkulmassaan mustelman, eikä hänellä ollut aavistustakaan mistä se oli tullut. Hän ei muistanut, missä ja milloin oli loukannut itsensä. Ja sillä kertaa työterveyslääkäri katsoi kohti ja kysyi tosissaan, miten nukkuminen sujuu.



 

Mystisen mustelman jälkeen Leeni Peltonen alkoi selvittää, mitä nukkuminen oikeastaan on, mitä hyvä uni tarkoittaa ja ennen kaikkea, nukkuiko hän itse tarpeeksi tai hyvin. Oman tutkimusretkensä, lääkärikäyntien, uniklinikan ja uusimman tutkimustiedon jälkeen vastaukset olivat karuja: Peltonen ei todellakaan saanut tarpeeksi unta ja unen laatu oli vaihtelevaa. Peltonen ei myöskään ollut ongelmansa kanssa yksin: tutkimusten mukaan joka kolmas suomalainen kärsii jonkinasteisesta unettomuudesta, ja eniten univaikeuksia on työikäisillä naisilla. Yhteiskunnan rytmi suosii aamuvirkkuja, vaikka ihmiset ovat luonnostaan aamu- tai iltavirkkuja, tai jotain siltä väliltä. Tilastojen mukaan suomalaiset nukkuvat yhä vähemmän ja huonommin.

 

Kun laskettelin moottoritietä 120 kilometrin tuntivauhtia, ajattelin meitä miljoonaa suomalaista, jotka viikosta, kuukaudesta ja jopa vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen nukumme liian vähän. Se tarkoittaa uupuneita työntekijöitä, puoliunisia koululaisia ja aamuyöllä yksin valvovia vanhuksia. Ja auton rattiin liian väsyneitä autoilijoita.

 

Valvomo on kirja kadonneen unen metsästyksestä. Se on hyvin kirjoitettu, yleistajuinen tietopaketti unesta, mutta myös unen puutteesta ja sen vaikutuksista. Samalla se on vertaistukea kaikille niille, joilla on vaikeuksia nukkua. Leeni Peltonen kertoo rehellisesti, mutta lämpimällä huumorilla, millaista on elää huonosti nukkuvana ja olla samaan aikaan äiti, työntekijä, puoliso ja ystävä. Hänellä on myös lohdullinen sanoma kaikille unettomille: nukkumista voi harjoitella ja hyvään uneen päästä ilman lääkkeitä. Kirjassa onkin paljon vinkkejä parempaan uneen, mutta neuvoja ei tuputeta. Jokaisen kannattaa pohtia omaa elämäntilannettaan ja tehdä muutoksia sen mukaan. Joka tapauksessa Valvomon luettuaan alkaa automaattisesti pohtia, miten voisi itse olla levänneempi. Tuoreimmista unitutkimuksista saadut tulokset kertovat karua kieltään siitä, ettei ylenpalttinen valvominen ainakaan tee meitä onnellisemmiksi tai terveemmiksi. Nukkuminen on aihe, josta puhutaan aivan liian vähän.

Journalisti Leeni Peltonen teki uraa eri lehtien päätoimittajana ennen kuin ryhtyi vapaaksi viestintäyrittäjäksi 2015. Keskustelu unesta, unettomuudesta ja sen hoidosta jatkuu hänen blogisivustollaan Nuku paremmin. Samalla nimellä toimii myös Peltosen luotsaama Facebook-ryhmä, jossa unettomuuden kanssa painivat voivat jakaa kokemuksia ja saada vertaistukea.