Hengen miekka.
Jalava/WSOY 1999.
Fantasian parissa taas, sillä Dragonlance-kirjasarja ansaitsee tulla mainituksi myös tässä blogissa. Mikä alkoi Dungeons & Dragons -roolipelistä Yhdysvalloissa 1980-luvulla, kasvoi hieman yllättäen myös suosituksi fantasiakirjojen maailmaksi, jonka johtotähtinä ovat olleet kirjailijat Margaret Weis (1948-) ja Tracy Hickman (1955-). Voisi jopa sanoa, että 1990-luvun fantasiakirjallisuudesta ei voi puhua ilman Dragonlancea, sillä Krynnin maailmaa esitellään lukijoille yli sadassa kirjassa ja lukuisten kirjoittajien voimin.
Keskeiseksi Dragonlancessa muodostuu seikkailijoiden joukko, joka lopulta tunnetaan nimellä Peitsen sankarit. Hengen miekka taustoittaa yhden sarjan suosituimman ja ristiriitaisimman hahmon, velho Raistlin Majeren tarinaa. Se perustuu alunperin Terry Philipsin pelaamaan hahmoon ja pelikirjaan The Soulforge.
Hengen miekan tapahtumat sijoittuvat Ansaloniin viisitoista vuotta ennen kuuluisaa Peitsen sotaa. Raistlin Majere on kuusivuotias, kun velho Antimodes vierailee Laakson kaupungissa. Tuntiessaan jumalien sormien kosketuksen Antimodeella ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa sairaalloinen, köyhistä oloista tuleva poika velhojen oppiin. Raistlinista varttuu taitava velho, mutta kunnianhimolla ja oppineisuudella on hintansa: jopa ystävät pelkäävät sarkastista nuorta velhoa, joka ei tunnu sopeutuvan mihinkään joukkoon. Parhaiten Raistilinia sietävät kaksoisveli Caramon ja sisarpuoli Kitiara. Heidän kanssaan Raistlin myös joutuu ensimmäiseen oikeaan seikkailuunsa. Velhon taidot punnitaan kuitenkin lopulta vaarallisessa kokeessa Korkeimman taikuuden tornissa, jossa ainoat vaihtoehdot ovat taistelu tai kuolema.
Hengen miekka voidaan nähdä perinteisenä kehityskertomuksena, jossa vakavasta lapsesta tulee lahjakas, joskin ristiriitojen raastama aikuinen. Paitsi että Raistlin Majere on kaukana tavallisesta ja hänen kohtalonsa muodostaa taikuus, joka kuluttaa enemmän kuin antaa. Raistlinissa on havaittavissa nääntyvä ja kyyninen akateemikko, joka elää enemmänkin hengen kuin ruumiin ravinnosta. Tieto on hänelle valtaa ja taikuuden hallitseminen tärkeämpää kuin ihmissuhteet. Raistlin ei ole sydämetön, mutta hänessä on puoli, jota muiden on vaikea ymmärtää. Hän on äärettömän älykäs ja samaan aikaan uskomattoman hauras, ikuisesti ulkopuolinen. Hän on fyysisesti heikko ja sairas, syystäkin kateellinen vahvalle veljelleen. Vaikka Caramon ja Raistlin Majere ovat kaksoset, eivät he ole läheskään aina samalla aaltopituudella:
Avoimen sarkastinen Raistlin onkin persoona, josta lukija joko pitää tai ei pidä. Margaret Weis kirjoittaa hänestä hyvin, puolustelematta tai kaunistelematta velhon päätöksiä. Lukija saa yleiskuvan, mistä Raistlinin tarina alkoi, mielipiteen jokainen muodostakoon itse. Tehtävä vaatii hieman kärsivällisyyttä, sillä Hengen miekan lisäksi Raistlin esiintyy tavalla tai toisella ainakin yhdessätoista Dragonlance-kirjassa. Hänen kohtalostaan ja mahdollisista perillisistään riittäisi materiaalia jälleen yhteen kirjaan, sillä Margaret Weis on taitavasti väistänyt lopulliset totuudet kaikessa, mitä tulee Raistlinin lukuisiin edesottamuksiin ja tekemisiin.
Hengen miekka nojaa vahvasti aikaisempaan fantasiakirjallisuuteen haltioineen, kääpiöineen, velhoineen ja lohikäärmeineen. Teksti ei ole tyylillisesti omalaatuista ja joskus se on jopa ennalta-arvattavaa. Silti Hengen miekassa kiitoksen ansaitsevat persoonalliset hahmot ja etenkin Raistlinin psykologinen kuvaus. Esipuheessa kirjailijatoveri Tracy Hickman kiittääkin lämpimästi edesmennyttä Terry Philipsiä siitä, että "hän antoi meille Raistlinin" (siitäkin huolimatta, että Raistlin osaa olla pahuksen hankala tyyppi). Vakavuuden vastapainoksi Hengen miekassa on vilpitöntä hyvän fantasiaseikkailun henkeä ja lämmintä huumoria, jotka kantavat osaltaan tarinaa eteenpäin. Ystävyys ja uskollisuus ovat Margaret Weisille tärkeitä teemoja, jotka näkyvät tervetulleina valonpilkahduksina päähenkilöiden ajoittain dramaattisessa elämässä.
Velho Raistlin Majere on innoittanut useita taiteilijoita, kuten musiikintekijöitä ja piirtäjiä. Hyvinä esimerkkeinä mainittakoon kappaleet Raistlin and the Rose, The Soulforged ja Wishmaster. Fanien tekemissä musiikkivideoissa on nähtävissä myös virallisen Dragonlance-kuvittajan Larry Elmoren kädenjälki.
Lisätietoa janoaville suosittelen Wikipedian artikkelia Dragonlancesta (Melko hyvä tiivistys) sekä seuraavia sivuja:
Dungeons & Dragons -pelimaailma
Dragonlance Nexus -fanisivusto.
Keskeiseksi Dragonlancessa muodostuu seikkailijoiden joukko, joka lopulta tunnetaan nimellä Peitsen sankarit. Hengen miekka taustoittaa yhden sarjan suosituimman ja ristiriitaisimman hahmon, velho Raistlin Majeren tarinaa. Se perustuu alunperin Terry Philipsin pelaamaan hahmoon ja pelikirjaan The Soulforge.
Hengen miekan tapahtumat sijoittuvat Ansaloniin viisitoista vuotta ennen kuuluisaa Peitsen sotaa. Raistlin Majere on kuusivuotias, kun velho Antimodes vierailee Laakson kaupungissa. Tuntiessaan jumalien sormien kosketuksen Antimodeella ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa sairaalloinen, köyhistä oloista tuleva poika velhojen oppiin. Raistlinista varttuu taitava velho, mutta kunnianhimolla ja oppineisuudella on hintansa: jopa ystävät pelkäävät sarkastista nuorta velhoa, joka ei tunnu sopeutuvan mihinkään joukkoon. Parhaiten Raistilinia sietävät kaksoisveli Caramon ja sisarpuoli Kitiara. Heidän kanssaan Raistlin myös joutuu ensimmäiseen oikeaan seikkailuunsa. Velhon taidot punnitaan kuitenkin lopulta vaarallisessa kokeessa Korkeimman taikuuden tornissa, jossa ainoat vaihtoehdot ovat taistelu tai kuolema.
Hengen miekka voidaan nähdä perinteisenä kehityskertomuksena, jossa vakavasta lapsesta tulee lahjakas, joskin ristiriitojen raastama aikuinen. Paitsi että Raistlin Majere on kaukana tavallisesta ja hänen kohtalonsa muodostaa taikuus, joka kuluttaa enemmän kuin antaa. Raistlinissa on havaittavissa nääntyvä ja kyyninen akateemikko, joka elää enemmänkin hengen kuin ruumiin ravinnosta. Tieto on hänelle valtaa ja taikuuden hallitseminen tärkeämpää kuin ihmissuhteet. Raistlin ei ole sydämetön, mutta hänessä on puoli, jota muiden on vaikea ymmärtää. Hän on äärettömän älykäs ja samaan aikaan uskomattoman hauras, ikuisesti ulkopuolinen. Hän on fyysisesti heikko ja sairas, syystäkin kateellinen vahvalle veljelleen. Vaikka Caramon ja Raistlin Majere ovat kaksoset, eivät he ole läheskään aina samalla aaltopituudella:
Caramon ei koskaan saanut tietää, mistä nämä äkilliset synkät ja katkerat puuskat johtuivat, mitä hän oli sanonut tai tehnyt niin, että sammutti valon veljestään yhtä varmasti kuin olisi holauttanut kylmää vettä tämän päälle.
Avoimen sarkastinen Raistlin onkin persoona, josta lukija joko pitää tai ei pidä. Margaret Weis kirjoittaa hänestä hyvin, puolustelematta tai kaunistelematta velhon päätöksiä. Lukija saa yleiskuvan, mistä Raistlinin tarina alkoi, mielipiteen jokainen muodostakoon itse. Tehtävä vaatii hieman kärsivällisyyttä, sillä Hengen miekan lisäksi Raistlin esiintyy tavalla tai toisella ainakin yhdessätoista Dragonlance-kirjassa. Hänen kohtalostaan ja mahdollisista perillisistään riittäisi materiaalia jälleen yhteen kirjaan, sillä Margaret Weis on taitavasti väistänyt lopulliset totuudet kaikessa, mitä tulee Raistlinin lukuisiin edesottamuksiin ja tekemisiin.
Hengen miekka nojaa vahvasti aikaisempaan fantasiakirjallisuuteen haltioineen, kääpiöineen, velhoineen ja lohikäärmeineen. Teksti ei ole tyylillisesti omalaatuista ja joskus se on jopa ennalta-arvattavaa. Silti Hengen miekassa kiitoksen ansaitsevat persoonalliset hahmot ja etenkin Raistlinin psykologinen kuvaus. Esipuheessa kirjailijatoveri Tracy Hickman kiittääkin lämpimästi edesmennyttä Terry Philipsiä siitä, että "hän antoi meille Raistlinin" (siitäkin huolimatta, että Raistlin osaa olla pahuksen hankala tyyppi). Vakavuuden vastapainoksi Hengen miekassa on vilpitöntä hyvän fantasiaseikkailun henkeä ja lämmintä huumoria, jotka kantavat osaltaan tarinaa eteenpäin. Ystävyys ja uskollisuus ovat Margaret Weisille tärkeitä teemoja, jotka näkyvät tervetulleina valonpilkahduksina päähenkilöiden ajoittain dramaattisessa elämässä.
Velho Raistlin Majere on innoittanut useita taiteilijoita, kuten musiikintekijöitä ja piirtäjiä. Hyvinä esimerkkeinä mainittakoon kappaleet Raistlin and the Rose, The Soulforged ja Wishmaster. Fanien tekemissä musiikkivideoissa on nähtävissä myös virallisen Dragonlance-kuvittajan Larry Elmoren kädenjälki.
Lisätietoa janoaville suosittelen Wikipedian artikkelia Dragonlancesta (Melko hyvä tiivistys) sekä seuraavia sivuja:
Dungeons & Dragons -pelimaailma
Dragonlance Nexus -fanisivusto.
